Pariisin sopimuksen artikla 6 – Tie kohti Bakun COP29 ilmastokokousta

Mikä on artikla 6?

Artikla 6 ^[iii] keskeisimmät markkinamekanismeihin liittyvät pykälät:

Artikla 6.2: Käsittelee kansainvälistä yhteistyötä, kuten päästövähennysyksiköiden kauppaa, joka perustuu ”maiden valtuuttamiin hillintätuloksiin” (ITMO). Niitä voidaan käyttää muun muassa Pariisin sopimuksen tavoitteiden täyttämiseksi, jossa korostuvat laskentatavat ja raportointi, jotta samaa hillintätulosta ei lasketa kahden maan hyväksi.
Artikla 6.4: Katsotaan luovan kansainvälisen sertifiointiohjelman, joka muistuttaa osin Kioton pöytäkirjan puhtaan kehityksen mekanismia (CDM), koska se toimii keskitetysti YK:n ilmastopuitesopimuksen (UNFCCC) alaisena. Sen kautta on mahdollista kaupata ilmastoyksikköjä, joka mahdollistaa erilaisia päästövähennyshankkeita. Ilmastoyksiköitä voidaan laskea joko isäntämaan päästötaseen tai ostajamaan hyväksi, jos ilmastoyksikkö valtuutetaan artikla 6.2:n mukaiseksi ITMO:ksi.
Artikla 6.8: Luo puitteet niin sanotulle ei-markkinaperusteiselle yhteistyölle, kuten teknologian siirroille ja kapasiteetin kehittämiselle, ilman varsinaista ilmastoyksiköihin liittyvää kauppaa.

Uusi artikla 6:n mukainen hiilimarkkina-arkkitehtuuri

Ennen seuraavaa lähenevää kansainvälistä ilmastokokousta, on jälleen otollinen hetki päästä ajan tasalle vapaaehtoisia hiilimarkkinoita ympäröivästä sääntelykehikosta ja siitä, mitkä tasot ja toimijat vaikuttavat niiden kehittymiseen. Tulevalla artikla 6:lla on kaavailtu olevan suuri vaikutus myös vapaaehtoisiin hiilimarkkinoihin.
Hiilimarkkinoiden katsotaan yleisesti olevan kustannustehokas mekanismi ilmastotoimien kannustamiseksi antamalla osapuolille mahdollisuus käydä kauppaa päästövähennystoimilla,^[iv] joita syntyy esimerkiksi kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisestä tai poistamisesta ilmakehästä, siirtymällä fossiilisista polttoaineista uusiutuvaan energiaan tai lisäämällä hiilivarastoja ekosysteemeissä, kuten metsissä.^[v] Pohjimmiltaan artikla 6 voi helpottaa kansainvälistä ilmastoyhteistyötä mobilisoimalla taloudellista tukea kehittyville maille niiden siirtymävaiheessa. Hiilimarkkinoiden nähdäänkin olevan väliaikainen keino hillitsemiskustannusten alentamiseksi ennen kuin ilmastopolitiikka on ”valtavirtaistunut” kaikkialla maailmassa.^[vi]

Edellä mainitut artikla 6.2 ja 6.4 oletetaan muodostavan perustan uudelle Pariisin sopimuksen alaiselle globaalille hiilimarkkinalle. Niiden luomilla standardeilla katsotaan olevan vaikutusta myös vapaaehtoisiin hiilimarkkinoihin. Yhtenäiset, uskottavat ja eheät standardit luovat markkinoille varmuutta mahdollistaen yksityisen sektorin investointeja laadukkaiksi luokiteltuihin hankkeisiin.^[vii] Nykyisellään globaaliin hiilimarkkinaan liittyy kuitenkin vielä paljon epävarmuuksia, kuten erilaisten yksikköjen monimuotoisuus ja niiden käyttötarkoitukset, laadunvarmistaminen sekä kirjanpidolliset seikat, jotta vältetään kaksoislaskennan riski.^[viii]

Yhteydet muihin järjestelmiin

• Artikla 6 jatkaa Kioton pöytäkirjan puhtaan kehityksen mekanismin (CDM) perintöä, joka mahdollisti teollisuusmaiden päästövähennykset tukemalla kehittyvien maiden hankkeita (2002 alkaen)
• Kioton pöytäkirjan päästövähennysvelvoitteet koskivat vain teollisuusmaita historiallisten päästöjen vuoksi, mutta Pariisin sopimus asettaa päästövähennysvelvoitteet kaikille maille
• Pariisin sopimuksen myötä CDM-yksiköt (Certified Emission Reductions, CER) poistetaan käytöstä asteittain, ja tavoitteena on luoda globaali, yhtenäinen hiilimarkkina Pariisin sääntöjen mukaisesti
• Glasgow’n COP26-ilmastokokouksessa hyväksyttiin läpimurtona Pariisin sääntökirja, joka määritteli alustavat säännöt hankkeiden vaatimuksille, kirjanpidolle ja siirtymäsuunnitelman CDM-yksiköiden muuntamiseksi uuteen järjestelmään
• Vapaaehtoiset markkinat seuraavat artikla 6:n kehitystä, koska CDM-yksiköt löysivät tiensä aikanaan myös vapaaehtoismarkkinoille
• Artikla 6:n ulkopuolella toimii myös muita hiilimarkkinoita, kuten vapaaehtoiset hiilimarkkinat (VCM), joita ohjaavat eri standardit ja sertifioinnit, kuten Gold Standard ja Verra

Kansainvälisten hiilimarkkinoiden kritiikki

Niin sääntelyn alaiset kuin vapaaehtoiset kansainväliset hiilimarkkinat ovat olleet runsaan arvostelun kohteena.^[ix] Tästä syystä uuden sääntökokonaisuuden luomiseen liittyy erityisiä haasteita, jotka jakautuvat niin teknisiin kuin moraalisiin kysymyksiin.

Yksi näkyvimmistä haasteista on ilmastoyksikköjen lisäisyys.^[x] eli toimivatko ne todella kannustimena päästövähennyksiin vai olisivatko hillintätoimet tapahtuneet ilman niitä. Esiin nousee usein myös, voidaanko pelkkä päästöjen välttely katsoa riittäväksi hillintätoimeksi.  Koska on olemassa monen muotoisia ja kokoisia hankkeita useilla sektoreilla,^[xi] on asetettava ns. vankka perustaso (baseline) lisäisille hillintätoimille. Tämä on jopa tieteellisesti erittäin kyseenalainen laskentatapa, jota on kritisoitu sen epävarmuudesta.^[xii]

Myös kaksoislaskenta nostetaan usein esille.^[xiii] Tämä tarkoittaa esimerkiksi sellaista riskiä, ​​jossa kaksi maata laskisi samanaikaisesti saman päästövähennyksen omiin kansallisiin inventaarioihinsa. Artiklat 6.2 ja 6.4 yrittävät ratkaista asian niin kutsutulla vastaavalla mukautuksella,^[xiv] joka on ikään kuin kirjanpitomekanismi, jolla yksi kauppaosapuolista varmistaa, että se ei laske tehtyä päästövähennystä osana omaa kansallista päästötasetta, kun taas toinen tekee päinvastoin, eli lisää saavutetun päästövähennyksen omaan taseeseen. Osa maista ja alueista ovat kuitenkin ilmoittaneet, että vaikka ne osallistuisivatkin artikla 6 mukaisiin hankkeisiin, ne eivät tule laskemaan hankkeista saavutettuja päästövähennyksiä omien kansallisten/alueellisten tavoitteidensa hyväksi.^[xv] Tällöin niiden tukemat hankkeet olisivat ennemminkin lisäisiä jo omien ilmastotoimien lisäksi.

Keskeinen huolenaihe on myös se, vähentääkö markkinapohjainen lähestymistapa maiden kunnianhimoa kansallisesti määriteltyjen panosten saavuttamisessa.^[xvi] Sama huoli kohdistuu myös yksityiseen sektoriin ja toimijoiden sitoumuksiin pyrkimyksissä nettonollaan arvoketju-tasolla. Jos kansainvälisten ilmastoyksiköiden ostaminen on halvempaa ja poliittisesti toteuttamiskelpoisempi vaihtoehto päästöjen vähentämiseksi, saattaa se vaikuttaa paikallisten ilmastotoimien tehokkuuteen tai johtaa jopa viherpesuun. Vaikka yksityisen sektorin lisäisiä toimia tarvitaan, niillä voi olla passivoiva vaikutus valtioiden omaan kunnianhimoon toteuttaa riittäviä lainmukaisia toimia.^[xvii]

Yksi olennaisimmista huolista liittyy ympäristöllisiin ja sosiaalisiin standardeihin.^[xviii] CDM hankkeiden alaiset yksiköt ovat olleet surullisen kuuluisia niiden matalasta noudattamisesta.^[xix] Yksi tapa, jolla artikla 6:ssa pyritään edistämään näitä standardeja, on ns. kestävän kehityksen väline.^[xx] Tästä huolimatta useat ympäristö- ja ihmisoikeusjärjestöt ovat huomauttaneet, että artikla 6:n mukaisilla hiilimarkkinoilla nykyisessä muodossaan ei ole riittäviä suojatoimia ja valitusmekanismeja, etenkään alkuperäiskansojen osalta.^[xxi]

Odottavan ja toiveikkaan tunnelman lisäksi kansainvälisten hiilimarkkinoiden ympärillä leijuu edelleen paljon epävarmuuksia. Toisaalta artikla 6:n operationalisoituminen ja vapaaehtoismarkkinoiden vahvistuminen nähdään kipeästi tarvittavana keinona ilmastorahoituksen lisäämiseen. Tässä kohtaa herääkin kysymys siitä, kuinka voitaisiin luoda yhtenäisiä standardeja, jotka olisivat riittävän kattavia, mutta kuitenkin selkeästi toteutettavissa niin valtioille kuin yksityisille toimijoille.

Avoinna olevat asiat ennen Bakun ilmastokokousta

Neuvottelijaosapuolet kokoustivat kesäkuussa Bonnin ilmastokokouksessa, jolloin isoina aiheina pöydällä olivat ilmastoyksiköiden valtuuttamismekanismi (art 6.2) sekä kansainvälisen hiilimarkkinarekisterin kehikko (art 6.4).^[xxii] Lisäksi kestävän kehityksen välineen viimeistely saatiin päätökseen ennen Bakun ilmastokokousta.^[xxiii] Marraskuun kokouksessa Bakussa neuvottelijaosapuolet tapaavat viimeistelläkseen suosituksia menetelmiin^[xxiv] liittyen sekä hiilenpoistomekanismien sisällyttämisestä^[xxv] osaksi artikla 6.4:ää. Bakussa neuvottelut jatkuvat seurannasta, raportoinnista sekä rekisterien yhtenäisyyksiin liittyvistä kysymyksistä artikla 6.2 osalta. Kansallisten rekisterien yhteensopivuudesta art 6.4 rekisteriä vasten tullaan jatkamaan myös jo mainittujen menetelmien, hiilenpoistomekanismien ja kestävän kehityksen välineen hyväksymisen lisäksi.

Ulkopuolisille neuvottelut näyttäytyvät monimutkaisena kokonaisuutena, mutta kunnianhimon puutteesta ei voida kuitenkaan neuvottelijoita syyttää. Havaittavissa on selkeä intressi saada markkinat pian toimintakykyiseksi pitkän viivästymisen jälkeen. Samanaikaisesti ilmassa on edelleen monia ratkaisemattomia kiistoja parhaista lähestymistavoista paitsi osapuolten, mutta myös YK:n toimielinten, yksityisen sektorin sekä kansalaisyhteiskunnan välillä. Rakenteellisten ongelmien ja menneiden heikkouksien tunnustaminen on vain osa isosta kuvasta; äärimmäisen teknisen keskustelun taustalla olevan politiikan ymmärtäminen on edelleen ensisijaista hiilimarkkinoiden logiikan ymmärtämisessä.

Artikla 6:een kiteytyy poliittinen umpikuja, jossa lyhytnäköinen ajattelu ja kasvanut paine voi johtaa katastrofaalisiin vaikutuksiin maailmanlaajuisille ilmastotoimille. Markkinoiden viivästyminen voi pahimmillaan hidastaa toimijoiden innostusta lisäisiin toimiin, jolloin niiden valtava potentiaali jäisi hyödyntämättä. Jää nähtäväksi, missä määrin marraskuun Azerbaidzhanin neuvotteluissa vallitsee tarvittava yhteistyön henki ja pitkän aikavälin visio.

Blogin on kirjoittanut Sara Tolonen. Hän työskentelee projektitutkijana Itä-Suomen yliopistossa.

Linkit:

[i] Valtioneuvoston asetus Pariisin sopimuksen voimaansaattamisesta ja sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta annetun lain voimaantulosta (FINLEX) 2 artikla
[ii] Ympäristöministeriö, ’Pariisin ilmastosopimus’
[iii] Artikla 6:een liittyviä lyhenteitä ja terminologiaa lisää, mm. Valtioneuvoston kanslia, ’Vapaaehtoisten ilmastotoimien rooli ja kansainvälisen viitekehyksen muutoksen vaikutukset Suomelle: loppuraportti’ (Valtioneuvoston kanslia, Helsinki 2024).
[iv] Maailmanpankki, ’What you need to know about Article 6 of the Paris Agreement’
[v] Ibid.
[vi] Climate Focus, ‘Voluntary carbon markets: considerations for host countries’ (2022)
[vii] Basson Fattouh & Andrea Maino, ’ Article 6 and Voluntary Carbon Markets’ (The Oxford Institute for Energy Studies 2022)
[viii] Ibid.
[ix] Daniel Bernstein ‘What happened to Global Carbon Markets at COP28?’ (UNSDSN 2023)
[x] Grégoire Guirauden, ’What is additionality in the voluntary carbon credit market?’ (Riverse)
[xi] UNEPCCC, ‘Article 6 pipeline’
[xii] Carbon market watch, ‘Expert Policy Paper: Standardized Baselines for the CDM – Are We on the Right Track?’(2012)
[xiii] Carbon market watch, ‘COP27 FAQ: Article 6 of the Paris Agreement explained’ <https://carbonmarketwatch.org/2022/11/02/cop27-faq-article-6-of-the-paris-agreement-explained/>
[xiv] Climate Focus, ’Article 6 corresponding adjustments’ (2019) <https://climatefocus.com/publications/article-6-corresponding-adjustments/>
[xv] Lambert Schneider, ‘Using International Carbon Credits to Achieve National Mitigation Targets of EU Member States – Options for Accounting under Article 6 of the Paris Agreement’ (Oeko Institut 2023) <https://www.energimyndigheten.se/497704/globalassets/klimat–miljo/internationella-klimatinsatser/using-international-carbon-credits-to-achieve-national-mitigation-targets-of-eu-member-states–options-for-accounting-under-article-6-of-the-paris-agreement.pdf>
[xvi] World Resource Institute, ‘What You Need to Know About Article 6 of the Paris Agreement’ (2019)
<https://www.wri.org/insights/what-you-need-know-about-article-6-paris-agreement>
[xvii] Sophie Scherger, ‘EU’s double standards on double counting’(2023)<https://www.iatp.org/eus-double-standards-double-counting>
[xviii] Tim Clairs, ‘Building integrity into voluntary carbon markets’(United Nations Development Programme 2021)<https://www.undp.org/blog/building-integrity-voluntary-carbon-markets>
[xix] Gilles Dufrasne, ’Potential impacts of the CDM post 2020 and lessons learned’ <https://carbonmarketwatch.org/wp/wp-content/uploads/2018/10/CMW-presentation-lessons-from-the-CDM_final.pdf> (Carbon market watch)
[xx] UNFCCC, Article 6.4 Sustainable Development Tool’ <https://unfccc.int/sites/default/files/resource/A6.4-SBM014-A04.pdf>
[xxi] Amnesty International, ‘Global: UN Special Rapporteur is right to raise human rights concerns about carbon markets’ (2024)<https://www.amnesty.org/en/latest/news/2024/04/global-un-special-rapporteur-is-right-to-raise-human-rights-concerns-about-carbon-markets/>
[xxii] UNFCCC, ‘June Climate Meetings Take Modest Steps Forward; Steep Mountain Still to Climb Ahead of COP29’ (2024) <https://unfccc.int/news/june-climate-meetings-take-modest-steps-forward-steep-mountain-still-to-climb-ahead-of-cop29>
[xxiii] UNFCCC, Article 6.4 Sustainable Development Tool’ <https://unfccc.int/sites/default/files/resource/A6.4-SBM014-A04.pdf>
[xxiv] UNFCCC, ‘Application of the requirements of Chapter V.B (Methodologies) for the development and assessment of Article 6.4 mechanism methodologies’ <https://unfccc.int/sites/default/files/resource/A6.4-SBM014-A05.pdf>
[xxv] UNFCCC, ‘Requirements for activities involving removals under the Article 6.4 mechanism’ <https://unfccc.int/sites/default/files/resource/A6.4-SBM014-A06.pdf>