Vapaaehtoisten hiilimarkkinoiden kasvattaminen vaatii tasapainoilua ja kompromisseja
Vapaaehtoisten hiilimarkkinoiden odotetaan kasvavan moninkertaisiksi nykyisestä, mutta ilman kompromisseja kasvu ei toteudu. Esimerkiksi maanomistajia houkuttelevat hankkeet voivat olla erilaisia kuin mitä ostajat tahtovat vapaaehtoisilta hiilimarkkinoilta. Kuluttajat puolestaan ovat hyvin kriittisiä päästöjen kumoamista kohtaan, ja muuttuva sääntelykin tuo omia muutoksiaan vapaaehtoisille hiilimarkkinoille, kirjoittaa PTT:n metsäekonomisti Laura Aalto KolKom-hankkeen tuloksista.
Hiilikompensaatioiden kehityspolkuja
Yhä useammat organisaatiot asettavat hiilineutraalius- ja nettonollatavoitteita. Yksi merkittävä havainto meneillään olevassa KolKom-hankkeessa olikin, että yritykset haluavat ensisijaisesti kumota eli kompensoida oman toimintansa ilmastohaittoja, jos toiminnasta aiheutuvia päästöjä ei pystytä muuten vähentämään. Tämä tapahtuu ostamalla organisaation ulkopuolella tuotettuja ilmastoyksiköitä. Halu on ymmärrettävää, sillä yritykset pyrkivät vastaamaan yhä kasvavaan paineeseen osallistua ilmastonmuutoksen hillintään, minkä lisäksi ne haluavat viestiä tekemästään ilmastotyöstä sekä saavuttaa asettamansa ilmastotavoitteet.
Kolikon toisena puolena on, että päästöjen kumoamiseen sopivia ilmastoyksiköitä ei voi hankkia suomalaisista maankäyttö- ja metsäsektorin hankkeista. Tämä johtuu kaksoislaskennasta, eli sama ilmastohyöty tulee laskettua sekä päästöjen kumoamistarkoitukseen että myös kansallisen ilmastotavoitteen hyväksi.
Kaksoislaskennan lisäksi kotimaisten ilmastoyksiköiden kysyntään vaikuttaa tuotettujen ilmastoyksiköiden laatu, eli miten ne täyttävät minimikriteereitä, kuten lisäisyyttä ja pysyvyyttä. Vapaaehtoisilla hiilimarkkinoilla paitsi ostajien tavoitteet myös sääntely ja muut ohjeistukset voivat suunnata ilmastoyksiköiden kysyntää. Esimerkiksi EU:n sääntely yritysvastuusta, yritysten vastuullisuusraportoinnista ja ympäristöväittämien esittämisestä voi sisältää myös ilmastoyksiköihin liittyvää ohjeistusta. Se voi osaltaan vaikuttaa siihen, millaisia yksiköitä ostajat haluavat hankkia.
Myös kuluttajien asenne päästöjen kumoamista kohtaan vaikuttaa yritysten haluun ostaa ilmastoyksiköitä.
Hankkeessamme tehdyn kuluttajakyselyn mukaan kuluttajat suhtautuvat kriittisesti päästöjen kompensointiin ja osalla kuluttajista on jopa hyvin vahva negatiivinen suhtautuminen asiaan. Kuluttajat saattavat nähdä päästöjen kompensoinnin viherpesuna, ja hiilineutraaliutta sekä kompensointia käsittelevät väittämät herättävät yleisesti epäluottamusta kuluttajien keskuudessa.
Myyjää houkutteleva hanke ei välttämättä ole sitä ostajalle
Maanomistajilla on merkittävä rooli vapaaehtoisilla hiilimarkkinoilla, koska heitä tarvitaan maankäyttö- ja metsäsektorin hankkeiden toteuttamiseen. Maanomistajien kannalta vapaaehtoisille hiilimarkkinoille osallistumiseen houkuttelee erityisesti mahdollisuus lisätuloihin tavanomaisen metsä- tai maatalouden harjoittamisen ohessa.
Metsäsektorin hankkeissa, joissa lisätään hiilen poistumia, lisätään hiilensidontaa ja -varastointia. Metsä sitoo hiiltä kasvaessaan, mikä tarkoittaa puun raaka-aineen määrän lisääntymistä. Raaka-aineen tuotannon lisääntyminen voi kuitenkin aiheuttaa ongelmia minimikriteerien kannalta: ovatko näin tuotetut ilmastoyksiköt enää lisäisiä tai pysyviä? Maanomistajille houkuttelevimmat hankkeet voivat siis olla erilaisia kuin minimikriteerien näkökulmasta soveltuvimmat hankkeet tai sellaiset hankkeet, joita yritykset ja kuluttajat haluavat tai pitävät hyväksyttävinä.
Vapaaehtoiset hiilimarkkinat ovat murrostilassa
Nyt tehtävät päätökset vaikuttavat murroksessa olevan vapaaehtoisen markkinan kehitykseen ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta kriittisenä aikana. Esimerkiksi EU:ssa aloitetut lainsäädäntöprosessit pyrkivät täyttämään pitkään tiedossa olleita puutteita vapaaehtoisten hiilimarkkinoiden sääntelyssä.
Sääntelyn näkökulmasta vapaaehtoisten hiilimarkkinoiden kehittäminen on tasapainoilua kysynnän ja tarjonnan välillä. On hyvin vaikea luoda hiilimarkkinaa, joka palvelee yhtä aikaa markkinoiden kehitystä, yhteiskunnan etua ja kuluttajien, yritysten ja ilmastoyksiköitä tuottavien tahojen tavoitteita.
Osapuolten tavoitteet ovat osittain ristikkäisiä, mutta markkinoiden kehityksen kannalta kompromissien löytäminen ja markkinoille osallistuvien tahojen määrän kasvattaminen on kuitenkin oleellista. Ostajien on nähtävä ilmastoyksiköiden arvo. Jos siinä ei onnistuta, mahdollisuus hillitä ilmastonmuutosta vapaaehtoisten hiilimarkkinoiden kautta jää pieneksi.
Teksti: Laura Aalto. Aalto on metsäekonomisti Pellervon taloustutkimuksessa.
