Toimitusketjuissa päästöjen vähentäminen on tärkeämpää kuin niiden kompensointi
Mitä jos yrityksille olisikin kunnia-asia ja viestinnän kärki kertoa ensisijaisesti siitä, kuinka paljon päästövähennyksiä ne ovat saaneet aikaan arvoketjuissaan? Olisiko tämä askel kohti aidosti ilmastokestävämpää ja vastuullisempaa toimintaa? Mahdollinen päästöjen kompensointi olisikin varsinaisten päästövähennysten päälle tuleva sekundäärisempi toimi, pohtii Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Juha-Matti Katajajuuri blogikirjoituksessaan.
Päästöjen kompensoinnista kohti aitoja päästövähennyksiä
Päästöjen vapaaehtoinen kompensointi on puhututtanut jo pitkään. On kritiikkiä, murskakritiikkiä, tukea ja suitsutusta. Jätän päästöjen kompensoinnin nyt vähemmälle pohdinnalle, koska olennaisinta olisi saavuttaa merkittäviä ja todellisia päästövähennyksiä arvoketjuissa.
Sama haaste korostuu viestinnän puolella. On selvää, että tuotteet ja yritykset, jotka ovat niin sanotusti ’hiilineutraaleja’ tai ’nettonegatiivisia’, kuulostavat monen mielestä hienoilta. Siksi ne ovatkin kaapanneet ison osan julkisesta keskustelusta ja viestinnästä, niin yritys- kuin jopa tuotetasolla. Otetaan nyt maltillinen askel taaksepäin. Kaikki tuotteethan valmistetaan erilaisissa arvoketjuissa. Tuotteiden takana olevissa arvoketjuissa syntyviä kasvihuonekaasupäästöjä määritetään hyvin usein nykyisin tuotteiden hiilijalanjälkinä, jotka ilmoitetaan hiilidioksidiekvivalentteina. Tämä laskenta on osa LCA- eli elinkaariarviointilaskentaa, tai sitten puhutaan vain tuotteiden hiilijalanjälkilaskennasta.
Päästöjen tunnistamisen ja määrittämisen prosessi lisää yrityksissä ymmärrystä siitä, mistä tuotteiden tuottamisen eli niiden arvoketjujen kannalta suurimmat ilmastopäästöt syntyvät. Päästövähennystoimia tulisi kohdentaa erityisesti näihin suurimpiin päästölähteisiin, mikäli hiilijalanjäljen halutaan merkittävästi pienenevän.
Hiilijalanjälkilaskentaa tekevät jo laajasti esimerkiksi suomalaiset isommat elintarvike- ja metsäalan yritykset, päästövähennystoimia etsien ja niihin panostaen. Ja juuri näin asian pitäisikin mennä. Mutta julkisesta keskustelusta ja viestinnästä voisi joskus luulla, että päästöjen kompensointi olisi (muka) se kaikkein korkein prioriteetti.
Luotettava päästöjen kompensointi, mitä se on?
Olen itse tehnyt hiilijalanjälki- ja LCA-laskentaa lukuisille elintarvikkeille ja muille tuotteille. Tässä yhteydessä olen työskennellyt yli 20 vuotta monissa haastavissa tutkimus- ja asiakashankkeissa. Viimeiset vajaat kymmenen vuotta on asiakkaidemme ehkä kaikkein tyypillisin kysymys ollut, voidaanko ylimenevät päästöt kompensoida, mitä se maksaisi ja mistä voisi ostaa luotettavia ilmastoyksiköitä. No niinpä, tuo onkin sitten melkoinen suo.
Mikä nyt sitten on luotettava? Kysymys on monitahoinen. On meillä globaalisti paljonkin sertifioituja kompensaatiokohteita, mutta näissäkin riittää kritisoitavaa. Mikä on pysyvää hiiltä? Riittääkö, että saamme päästöt sidotuksi maaperään esimerkiksi seuraaviksi 20 vuodeksi vai tuleeko meidän yltää sadan vuoden sidontaan? Maaperän hiilivarastojen laskenta ja todentaminen onkin sitten oma, hyvin haastava kokonaisuutensa.
Päästöjen vähentäminen lähtee hiilijalanjäljen määrittämisestä
Itse olen pyrkinyt hiilijalanjälkiasiakkaillemme korostamaan, että itse arvoketjujen hiilijalanjäljen määrittäminen on jo tärkeää. Se lisää yrityksen sekä sen toimittajien ja asiakkaiden ymmärrystä ketjusta ja sen päästölähteistä ja auttaa suuntaamaan panoksia päästöjen vähentämisessä keskeisimpiin paikkoihin. Lisäksi voidaan asettaa päästövähennystavoitteita, kuten tieteelliset päästövähennystavoitteet määrittävässä SBT-prosessissa tehdään.
Päästöjen todellisen vähentämisen ja seurannan tulisi ollakin ilmastoon liittyvän vastuullisuustyön ytimessä.
Yhtä lailla komission uusimmassa vihreitä väittämiä koskevassa direktiiviehdotuksessa korostuu se, että yritysten tulisi noudattaa tiettyjä minimikriteereitä tuotteiden ja palveluiden ympäristövaikutusten todentamisessa ja viestinnässä. Tällöin myös yritysten ympäristöväittämien olisi perustuttava tieteelliseen näyttöön ja niissä olisi otettava huomioon tuotteen koko elinkaari sekä keskeiset ympäristövaikutukset. Näin ollen myös pelkkä hiilijalanjälki ja sen pienentäminen ei kovin pitkälle enää riitä, vaan meidän tulee saada ympäristövaikutukset laajasti näkyviksi ja edistettävä niiden vähennystoimia.
Mutta se päästöjen kompensointi. No onhan se hyvä lisä sitten kaiken tehdyn työn päälle, varsinkin jos löytyy luotettava ja yrityksen filosofiaan ja strategiaan sopiva kompensaatiokohde. Hillintätulosten tulee tietysti olla pysyviä ja lisäisiä. Osin jo se selventäisi asiaa, jos puhuttaisiin päästöjen kompensoinnin sijaan arvoketjun ulkopuolisista teoista päästöjen vähentämiseksi ja ilmaston lämpenemisen hillitsemiseksi. Syksyllä 2022 Luken lanseeraamien ja juuri päivitettyjen kompensaatiosivujen tavoitteena on antaa yrityksille perusymmärrystä erilaisista vaihtoehdoista.
Teksti: Juha-Matti Katajajuuri. Kirjoittaja on Luonnonvarakeskuksessa työskentelevä ryhmäpäällikkö ja erikoistutkija, jonka alaa ovat muun muassa hiilijalanjälkeen sekä tuotannon ja kulutuksen kestävyyteen ja vastuullisuuteen liittyvät aiheet.