Askelia parempaan vapaaehtoiseen hiilimarkkinaan

Blogi on julkaistu aikaisemmin osoitteessa https://blogs.helsinki.fi/offcorr-project/blog/

Tammikuussa kolmisenkymmentä vapaaehtoisen hiilimarkkinan asiantuntijaa kokoontui pohtimaan keinoja siirtyä kohti yhä toimivampaa markkinaa. Työpaja koostui alustuksista sekä pienryhmäkeskusteluista. Työpaja järjestettiin osana OFFCORR-hanketta, joka rakentaa tietopohjaa ja kehittää vapaaehtoisten hiilikompensaatioiden käytäntöjä tarkastelemalla niitä kansalaisten, organisaatioiden ja lainsäädännön näkökulmista.

Työpajan alustuspuheenvuoroissa OFFCORR-tutkijat esittivät kuluttajien, metsänomistajien ja ostajayritysten näkemyksiä hankkeen puitteissa tehdyistä haastattelututkimuksista. Hankkeen ulkopuolisilta asiantuntijoilta saimme kuulla ilmastoyksiköiden hyödyntämisestä osana jakeluvelvoitteen joustomekanismia sekä vihreän siirtymän kuluttajansuojadirektiivin toimeenpanosta.

Koska EU:ssa uusiutuvan energian osuus liikenteessä on nostettava 29 prosenttiin 2030, ja Suomessa jakeluvelvoitetta laskettiin 2020-luvun alussa, nousee uusiutuvista lähteistä saatavan polttoaineen ja sähkön vaatimus nopeasti lähivuosina.

Jakelijat voivat täyttää enintään yhden prosenttiyksikön verran velvoitteestaan maankäyttösektorin toimilla ja vähenemän on oltava kaksinkertainen verrattuna jakeluvelvoitteeseen. Vapaaehtoisen hiilimarkkinan hiljennyttyä viime vuosina mm. uusien ohjeistusten myötä, tähän joustomekanismiin on ladattu alalla paljon toiveita. Työpajan osallistujien kesken eniten keskustelua ja kysymyksiä aiheuttivat laissa vaaditut pysyvyys ja kaksoislaskennan välttäminen. Pysyvyys ratkotaan tapauskohtaisesti ja nämä toimet on sallittua laskea sekä jakeluvelvoitteeseen että valtion hiilitaseeseen.

Hallituksen esitys ns. vihreän siirtymän kuluttajansuojadirektiivin toimeenpanosta Suomessa pyritään saamaan eduskunnan käsiteltäväksi keväällä ja sen tulisi olla voimassa 27.9.2026. Kansallista liikkumavaraa ei juuri ole.

Lainsäädäntö tulee sisältämään niin sanotun mustan listan eli listan menettelytavoista, joita olisi aina pidettävä kiellettyinä. Tätä kautta tuotteen tai palvelun väittäminen hiilineutraaliksi tulee olemaan kiellettyä, jos väite perustuu ilmastoyksiköiden käyttöön eli päästöjen kumoamiseen. Sen sijaan yritys voi brändätä itseään hiilineutraalina myös ilmastoyksiköitä käyttämällä. Tuotteita tai palveluita voi myös markkinoida esim. kertomalla niiden hinnasta menevän tietyn osan ilmastotoimien rahoittamiseen.

Työpajan pienryhmäkeskusteluissa tunnistettiin haasteita markkinan toimivuudessa eri toimijoiden näkökulmista ja etsittiin niille ratkaisuja.

Ilmastoyksiköiden tuottamisessa isona haasteena on luotettava mittaaminen ja todentaminen. Alalla pyritään kehittämään automatiikkaa ja alustoja kustannusten pienentämiseksi. Tarvitaan riittävän vankkaa tiedeperustaista todentamista, mutta toisaalta muistutettiin, että tiede ja menetelmät kehittyvät, eikä täydellistä lopputulosta voi jäädä loputtomiin odottamaan. Lisäksi työryhmässä todettiin, että luontoperustaisiin keinoihin liittyy aina epävarmuutta, ja kaivattiin myös selkeää viestintää tästä epävarmuudesta.

EU-normisto kehittyy hitaasti, ja osa osallistujista oli huolissaan sertifioitavien menetelmien soveltuvuudesta eri maiden olosuhteisiin. Työpajassa ehdotettiinkin, että piloteista ja kansallisista hankkeista (kuten joustomekanismi Suomessa ja Wald-Klimastandard Saksassa) opitaan ja niille voitaisiin myöntää EU-hyväksyntä. Näin ei tarvitsisi odottaa esim. CFCR-ohjeita, vaan voidaan edetä pienimuotoisemmilla järjestelmillä.

Yritykset ovat olleet aiempaa haluttomampia ostamaan ilmastoyksiköitä, mutta uudet, toivottavasti aiempaa selkeämmät markkinointisäädökset voivat vähitellen muuttaa tilannetta. Tilaisuudessa toivottiin esim. mainosyritysten kehittävän osaamistaan tältä osin, jotta kuluttajatuotteita ja palveluita tarjoavien yritysten ei tarvitsisi itse selvittää kaikkea. Muistutettiin myös, että yksiköitä myyvät yritykset neuvovat usein asiakkaitaan ja Keskuskauppakamarin liiketapalautakunnalta voi hakea kannanottoa siitä, miten yritys voisi toiminnassaan hyödyntää tiettyä ympäristöväittämää.

Kuluttajat suhtautuvat päästöjen kumoamiseen melko kahtiajakoisesti. Toisaalta markkinoihin, yrityksiin ja todentamiseen ei usein luoteta eikä päästöjen vähentämistä pidetä niinkään kuluttajien vaan yritysten vastuuna. Toisaalta tunne, että omilla toimilla voi vaikuttaa kannustaa osaa kuluttajista, ja he toivovat päästöjen kumoamisen mahdollisuuksille lisää näkyvyyttä ja helppoutta.

Työpajassa toivottiinkin jonkinlaista joutsenmerkkiä tai vastaavaa, eli yleisesti tunnettua ja uskottavaa merkintää ilmastoyksiköille. Katsottiin, etteivät useimmat kuluttajat jaksa tai pysty perehtymään monimutkaisiin ilmastokysymyksiin. Tarvitaan informaatio-ohjauksen lisäämistä eli esimerkiksi hyvin yleistajuista opasta, jossa muun muassa avataan oudot termit. Toisaalta epäiltiin informaatio-ohjauksen toimivuutta ja haastettiin yrityksiä ottamaan vastuuta päästöistään. Lisäksi yritykset voivat tehdä ilmastovalinnan mahdollisimman helpoksi asiakkailleen, esimerkiksi verkkokaupassa ”yhdellä klikkauksella”.

Moninaiset haasteet hidastavat vapaaehtoisen hiilimarkkinan kehittymistä. Positiivista on se, että kehitystä tapahtuu monella rintamalla. Vapaaehtoinen hiilimarkkina on kuitenkin merkittävä mahdollisuus rahoittaa ilmastotoimia ja ohjata ympäristöstä kiinnostuneiden tahojen aktiivisuutta konkreettisiin tekoihin. Innostunut puheensorina työpajassa lupaa hyvää alan kehitykselle Suomessa.

Blogin ovat kirjoittaneet Vilja Varho ja Laura Salmivaara