Turvetuotannosta poistetun alueen vettäminen
Vedenpinnan tason nostaminen käytöstä poistetulla turvetuotantoalueella vähentää jäljellä olevan turpeen hajoamista ja hiilipäästöä ilmakehään. Turpeen hiilivarasto säilyy.
Miten kompensaatio toimii?
Turvetuotannosta poistettu alue on tyypillisesti kuivatettu, kasvipeitteetön ala ja voimakas hiilen lähde ilmakehään. Turvekerroksen paksuus vaihtelee, ja on usein noin 10–50 cm. Jos turpeennostosta on luovuttu muista kuin teknistaloudellisista syistä, voi turvekerros olla paljon paksumpi. Matalalla pysyvä vedenpinnantaso mahdollistaa turvekerroksen hapelliset olosuhteet ja mikrobit pääsevät hajottamaan turvetta.
Turvetuotannosta poistetun alan vettämisellä tarkoitetaan aktiivisin toimenpitein nostettua vedenpinnantasoa. Alueen keinotekoiset ojat tukitaan tai padotaan ja/tai muodostetaan pintavalleja, ja estetään veden kulkeutuminen pois alueelta. Vedenpinnan tason nousu vähentää turpeen hajoamista ja pienentää hiilipäästöä ilmaan. Turpeeseen sitoutunut hiili säilyy eikä maaperän hiilivarasto pienene. Samanaikaisesti veden pinnan nosto kasvattaa kasvihuonekaasu metaanin päästöä. Ennallistaminen hiiltä kerryttäväksi suoksi saattaa vaatia turvetta kerryttävän kasvillisuuden palauttamista alalle. Koska kasvuolosuhteet ovat usein haasteelliset, pelkkä vettäminen ei välttämättä riitä palauttamaan turvetta kerryttävää kasvillisuutta, vaan kasvillisuus joudutaan todennäköisesti palauttamaan siirtoistutuksella, mistä on kokemuksia Kanadasta ja Virosta (Quinty ym. 2020, Karofeld ym. 2016).
Vettämisellä voidaan tavoitella erilaisia lopputuloksia, kuten muuttaa alue lintu/monimuotoisuuskosteikoksi, ennallistaa hiiltä kerryttäväksi suoksi tai hyödyntää kosteikkoviljelyyn. Tämä hiilikompensaatiokeino käsittelee turvetuotantoalueen vettämistä kohti hiiltä kerryttävää suota. Suomessa on toistaiseksi tehty lähinnä lintu/monimuotoisuuskosteikkoja, mutta näiden kosteikkojen kasvihuonekaasupäästöistä on toistaiseksi hyvin vähän mitattua tietoa. Käytöstä poistetun turvetuotantoalueen ennallistamisesta suoksi on muutamia esimerkkejä Suomesta.
Lukessa vuonna 2021 tehdyssä raportissa (Lehtonen ym. 2021) arvioitiin kompensaatiotoiminnassakin käytettyjen maankäyttökeinojen potentiaalinen pinta-ala, keskimääräinen hiilensidonta ja näihin perustuva vuosittainen päästövähennyspotentiaali vuoteen 2035 mennessä. Raportissa vettämiseen soveltuvien, käytöstä poistettujen turvetuotantoalueiden arvioitu määrä oli 400 hehtaaria vuodessa. Vuoteen 2035 mennessä vuosittainen päästövähennys verrattuna aikaisempaan maankäyttömuotoon on keskimäärin 0,03 Mt CO2 ekv. Mikäli vetetty pinta-ala kaksinkertaistuu edelliseen verrattuna, saavutettaisiin 0,06 Mt CO2 ekv. vuosittainen päästövähennys.
Viitteet:
Karofeld E., Müür M. & Vellak K. (2016) Factors affecting re-vegetation dynamics of experimentally restored extracted peatland in Estonia. Environmental Science and Pollution Research, 23, 13706–13717.
Lehtonen, A., Aro, L., Haakana, M., Haikarainen, S., Heikkinen, J., Huuskonen, S., Härkönen, K., Hökkä, H., Kekkonen, H., Koskela, T., Lehtonen, H., Luoranen, J., Mutanen, A., Nieminen, M., Ollila, P., Palosuo, T., Pohjanmies, T., Repo, A., Rikkonen, P., Räty, M., Saarnio, S., Smolander, A., Soinne, H., Tolvanen, A., Tuomainen, T., Uotila, K., Viitala, E.-J., Virkajärvi, P., Wall, A. & Mäkipää, R. 2021. Maankäyttösektorin ilmastotoimenpiteet: Arvio päästövähennysmahdollisuuksista. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 65/2021. Luonnonvarakeskus. Helsinki. 122 s.
Quinty, F., M.-C. LeBlanc & L. Rochefort. 2020. Peatland Restoration Guide – Spreading Plant Material, Mulch and Fertilizer. PERG, CSPMA and APTHQ. Québec, Québec.