Turvepellon sivuprofiili.
Valokuvaaja: Hanna Kekkonen / Luke
Takaisin listaan

Maatalouskäytöstä poistetun turvepellon vettäminen

Vedenpinnan tason nostaminen vähentää turpeen hajoamista ja hiilen vapautumista ilmakehään. Turpeen hiilivarasto säilyy.

Miten kompensaatio toimii?

Soita on ojitettu Suomessa intensiivisesti (55 % suoalasta, yht. 5 Mha; Turunen ja Valpola 2020). Osa soista on ojitettu maatalouskäyttöön laskemalla suon vedenpinnan tasoa pysyvästi ja luomalla näin kasvulle paremmat olosuhteet. Vedenpinnantason lasku kuitenkin muuttaa maaperän hiilen nielusta lähteeksi, koska maaperän orgaaninen maalaji, turve, hajoaa hapellisissa olosuhteissa.

Turvepellot ovat yksi maankäyttösektorin merkittävimmistä hiilen lähteistä ilmakehään. Turvepellon hiilipäästö on huomattavasti suurempi kuin metsäojitetun turvemaan johtuen turvepellon suuresta turvehävikistä. Turvehävikkiin vaikuttaa pellon maanparannukseen liittyvä käyttöhistoria: lannoitukset, muokkaukset ja kalkitseminen. Maatalouskäytöstä poistetun, hylätyn turvepellon hiilipäästö on pienempi kuin aktiivisesti käytössä olevan pellon, mutta se on edelleen suuri verrattuna esimerkiksi metsämaan hiilipäästöön.

Vettämällä pyritään nostamaan vedenpinnan tasoa pysyvästi. Vedenpinnan tason nousu estää mikrobien toimintaa ja hidastaa turpeen hajoamista. Turpeen hiilivarasto säilyy ja hiilipäästö ilmakehään pienenee. Samanaikaisesti veden pinnan nosto voi kuitenkin kasvattaa metaanipäästöä. Suokasvillisuus ei välttämättä palaudu entisille pelloille ilman erillisiä toimenpiteitä, joten uuden pintaturpeen kertyminen on hidasta tai olematonta, jos sitä vertaa metsäojitetun turvemaan vettämiseen.

Ilmastonäkökulmasta yksi tehokkaimmista hiilipäästöä pienentävistä toimenpiteistä on juuri turvepeltojen vettäminen. Parhaiten tähän soveltuvat jo valmiiksi heikkotuottoiset, paksuturpeiset pellot. Vettämisellä voidaan tavoitella erilaisia lopputuloksia: ennallistaa turvepelto hiiltä kerryttäväksi suoksi tai hyödyntää kosteikkoviljelyyn. Tämä hiilikompensaatiokeino käsittelee käytöstä poistetun turvepellon ennallistamista.

Lukessa vuonna 2021 tehdyssä raportissa (Lehtonen ym. 2021) arvioitiin kompensaatiotoiminnassakin käytettyjen maankäyttökeinojen potentiaalinen pinta-ala, keskimääräinen hiilensidonta ja näihin perustuva vuosittainen päästövähennyspotentiaali vuoteen 2035 mennessä. Raportissa vettämiseen soveltuvien käytöstä poistettujen turvepeltojen arvioitu määrä oli 500 hehtaaria vuodessa. Vuoteen 2035 mennessä vuosittainen päästövähennys verrattuna aikaisempaan maankäyttömuotoon on keskimäärin 0,21 Mt CO2 ekv.

Viitteitä ja lisälukemista:

Lue lisää turvepeltojen vettämisestä täältä.

Lehtonen, A., Aro, L., Haakana, M., Haikarainen, S., Heikkinen, J., Huuskonen, S., Härkönen, K., Hökkä, H., Kekkonen, H., Koskela, T., Lehtonen, H., Luoranen, J., Mutanen, A., Nieminen, M., Ollila, P., Palosuo, T., Pohjanmies, T., Repo, A., Rikkonen, P., Räty, M., Saarnio, S., Smolander, A., Soinne, H., Tolvanen, A., Tuomainen, T., Uotila, K., Viitala, E.-J., Virkajärvi, P., Wall, A. & Mäkipää, R. 2021. Maankäyttösektorin ilmastotoimenpiteet: Arvio päästövähennysmahdollisuuksista. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 65/2021. Luonnonvarakeskus. Helsinki. 122 s.

Turunen, J. & Valpola, S. 2020. The influence of anthropogenic land use on Finnish peatland area and carbon stores 1950-2015. Mires and Peat 26 (26)

Kriteerien täyttyminen

Kompensaatiohankkeen aitous ja onnistuminen

  • Lisäisyys ja luotettavasti määritetty perusura

    Kyllä, rajoituksin. Huomioi alan soveltuvuus

    Täyttyykö lisäisyyden vaatimus luonnontieteellisesti?

    Orgaanisten peltojen käyttö maataloustoiminnassa aiheuttaa niin suuren hiilipäästön, että tällaisten alojen vettäminen on ilmastonäkökulmasta erittäin tehokasta toimintaa ja tuottaa merkittävän päästövähennyksen. Onnistunut turvepellon vettäminen pienentää alueen hiilipäästöä merkittävästi: turvekerroksen hajoaminen vähenee ja hiilidioksidi- ja dityppioksidipäästö pienenee. Korkeampi vedenpinnan taso voi kasvattaa metaanipäästöä, ja tämä tulee ottaa huomioon kokonaispäästöjen määrittämisessä. Käytöstä poistetun pellon vettämisen myötä saavutettu hyöty on nopea.

    Alan soveltuvuus ja lisäisyyteen vaikuttavia tekijöitä

    Turvemaiden jatkokäyttö tulee suunnitella ottaen huomioon kunkin alueen ominaispiirteet. Turpeen paksuus, ravinteisuustaso, toimenpidehistoria ja alueen topografia vaikuttavat merkittävästi siihen, minkälaiseen käyttötarkoitukseen alue soveltuu parhaiten ja minkälaisilla toimenpiteillä saavutetaan onnistunut, hiilipäästöjä hillitsevä lopputulos. Ensisijaisesti vettämiseen voi suositella jo valmiiksi heikkotuottoisia, paksuturpeisia (turvekerroksen paksuus yli 60 cm) peltoja.

    Vain uusi toiminta täyttää lisäisyyden vaatimuksen

    Lisäisyyden kriteeri täyttyy, mikäli toimenpiteet ovat uusia ja toteutetaan vain hiilikompensaatiotoiminnan myötä, eikä niitä tehtäisi muussa tapauksessa. On tärkeää huomioida, että hiilikompensaatiotoiminta ei täytä lisäisyyden vaatimusta, mikäli kyseiseen toimenpiteeseen on nostettu myös valtion tukea.

  • Laskentamenetelmä ja mitattavuus

    Ennallistaminen: Tunnettu

    Kasvihuonekaasulaskentaan koostetut päästökertoimet soveltuvat monentyyppisten vettämiskohteiden päästöjen arviointiin (IPCC:n Wetlands Supplement). Jos vettäminen tehdään ennallistamistarkoituksessa, IPCC:n päästökertoimet vettämiselle soveltuvat hyvin (Bianchi et al. 2021). Jos vettäminen johtaa kosteikkoviljelyyn, päästöjen arviointi on nykytilanteessa hyvin epävarmaa.

    Käytännössä maaperän päästöjen mittaus on mahdotonta suorittaa luotettavasti ja samalla kustannustehokkaasti. Maaperän vuosipäästöjen arviointi mittaamalla vaatii erikoisosaamista ja -laitteistoa, sekä useita mittauskertoja erilaisissa sääoloissa. Turvemaan päästöjen luotettava mittaus vaatii useita mittauskertoja jopa alueen sisällä, koska pelkästään yhden alueen sisällä on laajaa kasvillisuuden, turvepaksuuden ja vesiolosuhteiden vaihtelua, joka puolestaan vaikuttaa turvemaan hiilikaasudynamiikkaan. Sen takia parasta mahdollista mallinnustapaa on hyvä käyttää.

    Viite:

    Bianchi, A., Larmola, T., Kekkonen, H. et al. Review of Greenhouse Gas Emissions from Rewetted Agricultural Soils. Wetlands 41, 108 (2021)

    Supplement to the 2006 IPCC Guidelines for National Greenhouse Gas Inventories: Wetlands. Methodological Guidance on Lands with Wet and Drained Soils, and Constructed Wetlands for Wastewater Treatment. Takahiko Hiraishi, Thelma Krug, Kiyoto Tanabe, Nalin Srivastava, Baasansuren Jamsranjav, Maya Fukuda and Tiffany Troxler. 2013

  • Pysyvyys

    Pitkä (>100 v). Huomioi puskuri

    Pysyvyys -kriteerissä pyritään lähtökohtaisesti pitkäaikaiseen (vähintään 100 vuotta) hiilen poistoon ilmakehästä. Merkittävästi tätä lyhytaikaisemmissa hiilikompensaatiohankkeissa saavutettu todellinen ilmastohyöty voi olla kyseenalainen.

    Oikein valitun, käytöstä poistetun turvepellon onnistunut vettäminen tarjoaa pitkäaikaisen kompensaatiohyödyn.

    Puskurin avulla riskit huomioon

    Erilaiset hankkeeseen liittyvät riskit on hyvä huomioida puskurin avulla. Hankkeen riskit voivat liittyä toimenpiteisiin tai muihin syihin, jolloin hanke voi epäonnistua luvatun hillintätuloksen saavuttamisessa.

  • Kaksoislaskennan välttäminen

    Ei toteudu

    Maatalouskäytöstä poistetun pellon vettäminen sisältyy kansalliseen kasvihuonekaasuinventaarioon, ja siksi se lasketaan tällä hetkellä osaksi Suomen Pariisin sopimuksen ja EU:n ilmastokehyksen mukaisia tavoitteita. Vuosittainen kansallinen kasvihuonekaasuinventointi raportoi kaikki metsä- ja maatalousmaihin liittyvät hiilipäästöt ja -poistumat.

Toiminnan vaikutukset

  • Hiilivuodon välttäminen

    Sisältää riskin

    Turvepellon poistaminen maatalouskäytöstä saattaa aiheuttaa uuden pellon raivaamista ja näin ollen lisätä hiilivuotoa toisaalla.

  • Ei merkittävää haittaa -periaate

    Sisältää riskin

    Vesiensuojelutoimenpiteet otettava huomioon vettämistoimenpiteitä suunniteltaessa ja toteuttaessa. Yksityiskohtaista tietoa turvemaapeltojen vettämisen vesistövaikutuksista on kuitenkin toistaiseksi vain vähän.

  • Vaikutus luonnon monimuotoisuuteen

    Edistää

    Maatalouden ilmastotiekartan mukaan (Lehtonen ym. 2020), mikäli hiilensidonnan ohella haetaan merkittävää luonnon monimuotoisuuden lisäystä, voi suoluonnon palauttaminen vaatia lajistonsiirtoa. Parhaassa tapauksessa esimerkiksi ravinteikas ja kalkittu turvemaa saattaisi mahdollistaa lettomaisen suokohteen perustamisen. Letoilla kasvaa monia uhanalaisia ja vaarantuneita lajeja. Tällöin luonnon monimuotoisuus hiilikompensaation ohessa kasvaisi merkittävästi.

    Vettämällä luodut alueet voivat toimia merkittävinä lintuvesinä ja kasvillisuudeltaan monimuotoisina kohteina ja näin vahvistaa monimuotoisuutta.

    Viite:

    Lehtonen, H., Saarnio, S., Rantala, J., Luostarinen, S., Maanavilja, L., Heikkinen, J., Soini, K., Aakkula, J., Jallinoja, M., Rasi, S., Niemi, J. (2020). Maatalouden ilmastotiekartta – Tiekartta kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen Suomen maataloudessa. Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry. Helsinki.

  • Muu kestävän kehityksen edistäminen

    Edistää

    Vettämisellä saavutetaan maisemallista hyötyä ja parannetaan alueen virkistyskäyttömahdollisuuksia.

Kompensaatiohanketta tarjoavan yrityksen toiminta

  • Raportointi, seuranta ja läpinäkyvyys

    Hankkeesta tulee tarjota kattavat perustiedot, joista voi tarkistaa alueen sijainnin, toteutuneen käytön tai esimerkiksi päällekkäisyydet metsätalouden tukien kanssa. Toiminnan ja myytyjen yksiköiden täytyy olla todennettavissa. Lue kriteeristä.

  • Riippumaton todentaminen

    Yrityksen luotettavuus kasvaa, jos toimintaa tarkastelee riippumaton kolmas osapuoli. Kolmannen osapuolen tulee pystyä tarkastamaan laskenta ja kompensaatiohankkeen aitous. Lue kriteeristä.