Päästöjään kompensoivan ostajan hyviin käytäntöihin kuuluu, ettei päästöjen kompensoinnin tule oikeuttaa päästöjen kasvattamista eikä päästövähennysten välttämistä tai lykkäämistä. Hyviin käytäntöihin kuuluu siis ensisijaisesti päästöjen vähentäminen ja jo lähtökohtaisesti mahdollisimman vähäpäästöinen toiminta.
Hyvien käytäntöjen mukaisesti organisaation tulisi asettaa oma ilmastotavoite ja sillä tulisi olla kattava ilmastotiekartta. Ilmastotiekartan tulee antaa tieto siitä, miten organisaatio saavuttaa tavoitteensa ja missä aikataulussa. Tiekartassa tulisi ottaa huomioon organisaation kaikki suorat ja epäsuorat päästöt. Ilmastotekoja voi kuitenkin tukea, vaikka organisaatio ei vielä olisi toteuttanut omia päästövähennystoimiaan, mutta siitä tulee raportoida selkeästi (lue lisää Laine ym. 2023).
Organisaation tavoitteena voi pitää oman toiminnan ja päästökehityksen asettamista linjaan 1,5 asteen tavoitteen kanssa. Hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC on arvioinut, että maapallon lämpötilan väliaikainenkin nousu yli 1,5 asteen aiheuttaa maapallolla peruuttamattomia muutoksia: se kiihdyttää lajien sukupuuttoa merkittävästi, muuttaa yhä useampia alueita elinkelvottomiksi sekä uhkaa veden saatavuutta, ruuantuotantoa ja ekosysteemien toimivuutta.
Yksityinen kuluttaja voi omassa henkilökohtaisessa toiminnassaan miettiä ratkaisuja ja vaihtoehtoja, jotka pienentävät omaa hiilijalanjälkeä. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi vähäpäästöistä liikkumista, asumisen energiatehokkuuden lisäämistä tai kasvispainotteista ruokavaliota. Päästöjä, joita ei pysty vähentämään tai välttämään, voi kompensoida ja näin vähentää oman toimintansa ilmastonmuutosta voimistavaa vaikutusta.