Hyvän kompensaation kriteerit

Hyvän kompensaation kriteerit auttavat arvioimaan, onko hiilikompensaatiohankkeessa tehtyjen toimenpiteiden myötä syntynyt hiilinielun lisäys tai päästövähennys todellinen, ja onko kompensaatio toteutettu laadukkaasti.

Tässä esitellyt kriteerit perustuvat kotimaisiin selvityksiin. Ne on määritelty Suomen markkinoilla olevien, maankäyttöön liittyvien kompensaatiohankkeiden arviointiin. Vastaavanlaisia kriteereitä sovelletaan kansainvälisissä kompensaatiostandardeissa ja -ohjeistoissa.

Tällä sivulla esiteltävät hyvän kompensaation kriteerit:

Lisäisyys ja luotettavasti määritetty perusura

Kompensaatiohankkeessa syntynyt päästövähennys tai hiilivaraston kasvu eli hillintätulos on lisäinen, jos sitä ei tapahtuisi ilman kompensaationhankkeessa toteutettuja toimenpiteitä. Sitä, millainen alan päästökehitys olisi ilman hanketta, kutsutaan perusuraksi tai business as usual (BAU)-skenaarioksi. Jotta lisäisyyden vaatimus täyttyy, on hankkeessa saavutetun päästövähennyksen tai hiilinielun oltava suurempi kuin perusurassa.

Lisäisen päästövähennyksen tai hiilensidonnan määrä määritetään laskemalla kompensaatiohankkeessa saavutettu päästövähennys ja/tai hiilivarasto ja vertaamalla sitä tilanteeseen, jossa kompensaatiotoimenpiteitä ei olisi toteutettu. Toteutuneen hiilensidonnan ja perusuran erotus on kompensaatiohankkeessa saavutettu hillintätulos.

Esimerkki lisäisyydestä. Hiilikompensaatiohankkeessa metsitetään käytöstä poistettu turvetuotantoalue. Alueen perusura on erittäin hidas luontainen metsittyminen. Alueen heinittyminen estää taimien kasvun, mutta yksittäisiä puita saattaisi kuitenkin kasvaa alueen tai ojien reunamilla. Kompensaatiotoimenpiteenä istutetaan taimia, ja istutuksen myötä syntyvä hiilivarasto mallinnetaan valitulle ajanjaksolle. Perusuran hiilivarasto mallinnetaan samalle ajanjaksolle. Näiden hiilivarastojen erotuksena saatu hiilimäärä on kompensaatiohankkeen hillintätulos. Jos hillintätulos on positiivinen, on hanke aidosti lisäinen.

Ilmakuva. Vesijako, Vesijaon kylä ja järvi, maisemat. Kulttuurimaisema.
Valokuvaaja: Erkki Oksanen / Luke

Uskottava ja realistinen perusura ei yliarvioi hillintätulosta

Perusura on laskennallinen olettama, joka ei kompensaatiotoimenpiteiden vuoksi toteudu sellaisenaan. Uskottava perusura lasketaan hankekohtaisesti ja laskenta perustuu siihen, mikä olisi kyseisen alan todennäköinen ja tyypillinen kehitys, jos kompensaatiotoimenpiteitä ei toteutettaisi. Kompensaatiotoimia eivät voi olla sellaiset toimet, jotka lainsäädännön mukaan on toteutettava, tai toimet, jotka ovat taloudellisesti niin kannattavia sekä vakiintuneita, että ne olisi muutenkin tehty. Toimenpide ei myöskään voi olla sellainen, jonka toteuttamiseen on jo saatu valtiolta tukea.

Esimerkki perusuran määrittämisestä. Perusura voi olla joskus hankala määrittää, jos perusuraa koskevat suositukset ja käytäntö eivät kohtaa. Metsälle on olemassa puuston järeyteen perustuva suositus päätehakkuuiästä. Suositus ei kuitenkaan sido ketään, joten käytännössä puusto saatetaan normaaliolosuhteissa hakata myöhemmin, riippuen esimerkiksi metsänomistajan taloudellisesta intressistä.

Jos hiilikompensaatiohankkeessa myydään kiertoajan pidennystä kymmenellä vuodella, voi käytännössä olla hankalaa todistaa, että puusto normaaliolosuhteissa olisi hakattu suositusten mukaisesti. Tämänkaltaisia hankkeita on kritisoitu siitä, että ne eivät välttämättä pidennä keskimääräistä kiertoaikaa.

Laskentamenetelmä ja mitattavuus

Kompensaatiohankkeen hillintätulos lasketaan käyttämällä standardoituja tai yleisesti hyväksyttyjä ja varmistettuja menetelmiä, laskentamalleja, päästökertoimia ja omia mittauksia. Soveltumattomien menetelmien käyttö voi johtaa niin hillintätulosten yliarviointiin kuin virheellisiin päätelmiin kompensaatiohankkeen aitoudesta. Perusuran määritys perustuu aina mallintamiseen, kun taas toimenpiteiden myötä oikeasti toteutunut hiilivarasto voidaan mallintamisen lisäksi myös mitata konkreettisesti.

Luotettavin lopputulos perustuu hankekohtaiseen laskentaan

Luontopohjaisten kompensaatiokeinojen laskennan olisi hyvä olla kattava, ja siinä tulisi huomioida erikseen puusto (kasvillisuus) ja maaperä. Laskenta tulisi toteuttaa hankekohtaisesti huomioiden kunkin hankkeen ja alueen omat erikoispiirteet. Luontopohjaisissa hiilikompensaatiohankkeissa lopputulokseen vaikuttavia tekijöitä ovat esimerkiksi maantieteellinen sijainti, kasvupaikka, alueen käyttöhistoria ja nykyinen maankäyttömuoto, maaperän ravinnetaso, turpeen paksuus, pääpuulaji ja paikallinen hydrologia. Keskiarvojen käyttö, vaikka ne perustuisivat luotettaviin lähteisiin ja tutkimuksiin, voi vääristää lopputulosta.

Valokuvaaja: Erkki Oksanen / Luke

Laskennan lopputulos ja todennettavuus

Laskennan lopputulos on luotettava, jos hankkeen laskennallinen perusura voidaan laskea hyväksyttävällä tasolla ja hiilikompensaation myötä toteutunut päästövähennys ja/tai hiilivaraston muutos voidaan mitata konkreettisesti tai laskea luotettavasti ja kattavasti. Laskennan eri vaiheiden ja lopputuloksen pitää olla jälkeenpäin toistettavissa ja toteutettu niin, että tarkastuksen voi tehdä puolueeton kolmas osapuoli.

Pysyvyys

Hiilikompensaatiossa tavoitellaan mahdollisimman pysyvää lopputulosta, eli pysyvästi ilmakehästä poistettua hiiltä. Luontopohjaisessa hiilikompensaatiossa voidaan kuitenkaan harvoin saavuttaa ikuista lopputulosta. Ihanteellisessa tilanteessa hillintätuloksen kesto olisi vähintään sata vuotta. Pysyvyyden kriteerin tulisi toteutua luonnontieteellisesti, ja mahdolliset pysyvyyttä heikentävät riskit tulee ottaa toiminnassa huomioon ja niihin tule varautua asianmukaisesti. Hankkeessa saavutettuun kestoon voi myös vaikuttaa pitkillä sopimuksilla kompensaatiopalvelun toteuttajan kanssa.

Luonnontieteellinen pysyvyys

Metsä sitoo hiiltä puustoon ja maaperään, mutta hiili palaa ilmakehään ihmisen toimien kuten hakkuiden, luonnollisten häiriöiden kuten metsäpalon tai puiden luonnollisen kuoleman ja hajoamisen kautta. Toisaalta esimerkiksi joutoalueen onnistuneen metsityksen myötä ala siirtyy metsätalousmaaksi, minkä jälkeen alaa sitoo uudistamisvelvollisuus. Tämän maankäytön muutoksen myötä ala sitoo hiiltä pois ilmakehästä myös tulevien puuston kiertoaikojen aikana. Metsän puusto niin kuin maaperäkin on siis jatkuvasti muutoksessa oleva systeemi, ja sen hiilivarasto ja hiilipäästöt eivät koskaan saavuta pysyvää tilaa. Tämä luonnontieteellinen pysyvyys on haaste kaikissa maa- ja metsätalouteen liittyvissä hiilikompensaatiohankkeissa.

Pysyvyys kompensaatiopalvelun toteuttajan toiminnassa

Pysyvyyden kannalta on olennaista, kuinka pitkäksi aikaa hiilikompensaatiopalvelun tuottaja sitoutuu hankkeeseen, ja miten muuttuviin tilanteisiin on varauduttu sopimuskauden aikana. Mikäli hanke on lyhyt tai sopimuksissa ei ole varauduttu esimerkiksi mahdollisiin omistajanvaihdoksiin, voi hankkeiden todellinen kompensaatiohyöty voi olla kyseenalainen.

Varautuminen riskeihin

Pysyvyyskriteerin täyttymiseksi kompensaatiopalvelun myyjä tai välittäjä voi varmistaa erilaisilla tavoilla, että riskeistä huolimatta tavoiteltu hillintätulos toteutuu. Puskurin käyttö tarkoittaa, että osa hankkeista saaduista päästövähennysyksiköistä ohjataan ns. puskurivarastoon, josta niitä vapautetaan mahdollisten luonnontieteellisten riskien realisoiduttua, esimerkiksi metsäpalon jälkeen. Puskuri toimii näin ollen hankkeen omana vakuutuksena. Ylikompensaatio tarkoittaa asiakkaan ostaman päästövähennyksen kasvattamista tai tuplaamista hankkeen tai välittäjän puolesta ja näin ollen hillintätuloksen turvaamista.

Valokuvaaja: Erkki Oksanen / Luke

Kaksoislaskennan välttäminen

Päästövähennys voidaan laskea hyväksi vain kerran, jotta se on aitoa kompensaatiota. Kaksoislaskennalla tarkoitetaan tilanteita, joissa päästövähennysyksikön arvo tai hyöty lasketaan hyväksi useaan kertaan. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi seuraavia tilanteita:

  • Sama päästövähennysyksikkö myydään ja käytetään useaan kertaan
  • Päästövähennys kirjataan usealle eri käyttäjälle (esimerkiksi sekä tuottajalle että ostajalle)
  • Päästövähennys lasketaan hyväksi useaan eri tavoitteeseen (esimerkiksi valtiollinen päästötavoite ja hiilikompensaation ostajan toiminta)

Kaksoislaskennan nykytilanne Suomessa

Kaksoislaskennan välttäminen ei tällä hetkellä suurimmassa osassa kotimaisissa metsä- ja maatalousmaihin liittyvissä kompensaatiohankkeissa ole käytännössä täysin mahdollista. Vuosittainen kansallinen kasvihuonekaasuinventaariolaskenta raportoi kaikki metsä- ja maatalousmaihin liittyvät hiilipäästöt ja -poistumat. Tämä laskenta on perustana tavoitteita asetettaessa EU:ssa.

Valokuvaaja: Erkki Oksanen / Luke

Hiilivuodon välttäminen

Hiilikompensaatiohankkeen sisällä tapahtuvat muutokset hiilen varastoissa tai päästöissä lasketaan mukaan lisäisyyden vaatimukseen, mutta näiden muutosten lisäksi tulisi tarkastella, kasvattaako hanke päästöä, eli hiilivuotoa, hankkeen ulkopuolella. Hiilivuoto tarkoittaa sitä, että päästöä rajoittavien toimenpiteiden toteuttaminen yhdessä paikassa lisää päästöjä jossain toisaalla.

Esimerkki hiilivuodosta. Hiilikompensaatiohankkeissa tapahtuu laajamittaista metsän suojelua, jonka seurauksena markkinoille päätyvän puuvaran määrä laskee. Kasvanut puuvaran kysyntä aiheuttaa hakkuiden lisääntymistä viereisessä maakunnassa. Myös ulkomaisen puun tuonti Suomeen voi kasvaa.

Ei merkittävää haittaa -periaate (”Do no significant harm”)

Kompensaatiohankkeen ei tulisi aiheuttaa merkittäviä ympäristöhaittoja: saastuttaa tai heikentää elinympäristöjä. Hankkeen ympäristövaikutukset tulee siis arvioida hankkeen suunnittelussa ja ottaa huomioon tarvittavat toimenpiteet haittojen minimoimiseksi. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi vesiensuojelutoimenpiteiden suunnittelua turvemaalla tapahtuvien lannoitusten yhteydessä.

Kompensaatioon ei tulisi valita alueita, joilla on esimerkiksi merkittäviä ympäristö- tai kulttuuriarvoja, esimerkiksi niittyjä tai ketoja. Soveltuvan kohteen valinta vaatii perusteellisia selvityksiä ennen kompensaatiohankkeen aloittamista.

Lue lisää aiheesta täältä: Ei merkittävää haittaa -periaate, Suomen ympäristökeskus

Kestävän kehityksen edistäminen

Hankkeen ei tulisi ainoastaan pyrkiä minimoimaan mahdollisia negatiivisia haittoja, vaan ihanteellista olisi tuottaa positiivisia vaikutuksia ja edistää kestävää kehitystä. Tämä kattaa toiminnan ekologiset, sosiaaliset, taloudelliset ja kulttuuriset ulottuvuudet, esimerkiksi työllistävyyden, virkistysarvot, monimuotoisuuden edistämisen ja alueilta saatavat muut ekosysteemipalvelut. Esimerkiksi vanhan metsän suojelu hiilikompensaatiotoimenpiteenä voi kasvattaa alueen ekologista kestävyyttä, monimuotoisuutta ja virkistysarvoa merkittävästi, minkä lisäksi sienestys- ja marjastusmahdollisuudet kasvavat.

Valokuvaaja: Eduardo Martínez García

Useissa hyvitysstandardeissa kestävän kehityksen edistäminen muiden kuin ilmastovaikutusten osalta on otettu huomioon, mutta toisaalta se ei kriteerinä ole vakiintunut kuten muut edellä mainitut kriteerit. Suomessa sitä on suositeltu otettavaksi mukaan vähintään vapaaehtoisella tasolla (Laine ym. 2021).

Hiilikompensaatioinfo määrittelee kestävän kehityksen kriteerin täyttymisen jokaisen keinon kohdalla jaettuna kahteen osaan: kuinka keino vaikuttaa luonnon monimuotoisuuteen ja miten keino edistää muita kestävän kehityksen osa-alueita.

Raportointi, seuranta ja läpinäkyvyys

Kattava raportointi

Laadukas hiilikompensaatiotoimija raportoi kattavasti toiminnastaan, saavutetuista hillintätuloksista sekä niiden käytöstä. Raportoinnin tulee olla tarpeeksi yksityiskohtainen, jotta riippumaton todentaminen on mahdollista. Hiilikompensaatiota varten kehitetyissä standardeissa on usein ohjeet raportointiin ja seurantaan.

Seuranta

Hankkeen edistymistä tulee seurata. Maankäyttöön liittyvää hiilikompensaatiota myyvän palveluntarjoajan tulee tarjota kattava hoito- ja seurantasuunnitelma, jossa otetaan huomioon esimerkiksi hankkeen ylläpitotoimenpiteet ja valmistautuminen riskeihin. Mikäli hankkeessa luvattu päästövähennys ei toteudu, täytyy hankkeella olla suunnitelma tämän varalle.

Esimerkki seurantasuunnitelman tarpeesta. Metsittäminen ei ole kertaluontoinen tapahtuma, vaan toimenpiteeseen liittyy riskejä varsinkin ensimmäisen viisivuotiskauden aikana. Hoito- ja seurantasuunnitelma sisältää tiedon siitä, mitä hoitotoimenpiteitä metsikössä suoritetaan kiertoajan aikana, ja miten seuranta toteutetaan ja varmistetaan, että kasvavan puuston hiilensidontakyky pysyy luvatulla tasolla.

Läpinäkyvyys

Läpinäkyvyyden voidaan katsoa olevan luotettavan toiminnan edellytys. Läpinäkyvästi toimiva kompensaatiopalvelun tuottaja tai niitä välittävä yritys kertoo liiketoimintamallistaan, laskennastaan ja sen taustalla olevista oletuksista sekä saavutetuista tuloksista mahdollisimman avoimesti ja yksityiskohtaisesti. Informaatio tulisi olla saatavilla ilman kohtuutonta vaivannäköä ja merkittäviä kustannuksia.

Myös kompensaatiota ostavan yrityksen tai toimijan tulisi pystyä kertomaan avoimesti mistä sen käyttämät yksiköt on hankittu ja mitä niillä kompensoidaan.

Riippumaton todentaminen

Hillintätuloksen toteutumisen todentaa pätevä, puolueeton kolmas osapuoli. Todentaminen tehdään hillintätuloksen toteutumisen jälkeen tai useamman kerran hankkeen aikana riippuen hankkeen noudattamasta sandardista, sertifiointijärjestelmästä tai ohjeistosta. Kompensaatiohankkeiden taustalla oleva laskenta ja oletukset tulee olla tarkastettavissa ja toimet, joilla hillintätulos on saatu aikaan, on pystyttävä osoittamaan toteutetuiksi.

Lisää tietoa hyvän kompensaation kriteereistä:

Laine, A., Airaksinen, J., Yliheljo, E., Ahonen, H-M. & Halonen, M. 2021. Vapaaehtoisten päästökompensaatioiden sääntely. Ympäristöministeriön julkaisuja 2021:26. Linkki raporttiin.

Laine, A., Auer J., Halonen, M., Horne, P., Karikallio, H., Kilpinen, S., Korhonen, O., Airaksinen, J., Valonen, M., Saario, M. 2021. Esiselvitys maankäyttösektorin hiilikompensaatiohankkeista. Linkki raporttiin.

Niemistö, J., Seppälä, J., Karvonen, J. & Soimakallio, S. 2021. Päästökompensaatiot ilmastonmuutoksen hillinnän keinona Suomessa –nyt ja tulevaisuudessa. Selvitys vapaaehtoisen päästökompensaation käytön nykytilanteesta ja odotuksista eri toimijoiden ilmastonmuutoksen hillintätyössä. Ympäristöministeriön julkaisuja 2021:12. Linkki raporttiin.