Hiilikompensaatiossa ilmastopäästö ja päästövähennys eivät tapahdu samassa paikassa

Vapaaehtoinen hiilikompensaatio (myös päästökompensaatio) on toimintaa, jossa yritys, yksityinen kuluttaja tai esimerkiksi jokin organisaatio ostaa palvelua, joka sitoo tai vähentää ostajan toiminnasta syntyneitä päästöjä vastaavan määrän hiiltä jossain toisaalla. Päästöjen hyvittäminen on luonteeltaan vapaaehtoista: päästöjen hyvittämistä ei vaadi mikään taho.

Ostaja määrittää ensin hyvitettävän päästönsä suuruuden käyttäen luotettavia laskentamenetelmiä. Se määrä päästöjä, joita ostaja ei pysty vähentämään, voidaan hyvittää ostamalla hyvitettäviä päästöjä vastaava määrä hillintäyksiköitä (engl. carbon credit) kompensaatiomarkkinoilta. Hillintäyksikkö on sertifiointiohjelman liikkeelle laskema, kompensaatiokaupankäynnin yksikkö, jonka suuruus on yksi hiilidioksidiekvivalenttitonni (CO2 ekv). Hillintäyksiköiden käyttöä seurataan hiilirekisterissä, jota voi ylläpitää esimerkiksi sertifiointiohjelman hallinnoija.

Hillintäyksiköitä ostetaan palveluna välittäjältä, joka on ostanut todennettuja päästövähennyksiä tai -poistoja niiden tuottajalta, esimerkiksi metsänomistajalta. Myydessään hillintäyksikön eteenpäin ostajalle, välittäjä vastaa kyseisen yksikön mitätöimisestä hiilirekisterissä. Mitätöimisen kautta hillintäyksikkö ei ole enää markkinoiden käytössä, vaan yksikön sisältämä hiilidioksidimäärä on käytetty ostajan hyväksi.

Ilmastotoimenpiteiden myötä saavutetusta ja toteutuneesta kasvihuonekaasujen päästövähennyksestä tai hiilinielusta voidaan käyttää termiä hillintätulos. Hillintätulos lasketaan perusuran, eli tyypillisen toiminnan ja kompensaatiotoimenpiteiden myötä toteutuneen päästökehityksen erotuksena. Hillintätuloksen tulisi myös täyttää tietyt laatuvaatimukset, jotta se on aitoa, ja todella vähentää ilmakehän kokonaishiilen määrää.

Lisää vapaaehtoisesta hiilikompensaatiosta: